perjantai 14. maaliskuuta 2014

Ompelukoneen ryskytystä ja pullahäslinki

Kaivelin tänään vanhan kovaäänisen ompelukoneeni esille ja näpertelin uuden sohvatyynyn. Homma alkoi siitä, että suolistin vanhan, kulahtaneen sisätyynyn, heitin päällisen roskiin ja keräsin hyväkuntoiset pehmusteet jemmaan.
Seuraavaksi otin käsittelyyni Marimekon pöytäliinan, joka oli aika ikävästi kestotahriintunut useammasta paikasta. Leikkelin kankaasta hetken harkinnan ja mittailun jälkeen puhtaat osat erilleen siten, että sain palasista yhden tyynynpäällisen. Kolme saumaa kiinni, kierrätystäytteet sisään ja viimeinenkin aukko umpeen - uusi sisätyyny oli valmis.
 Ompelin kesällä eteisen penkkiin uuden päällisen ja projektista jäi Marimekon Tuuli-kangasta epämääräisiä paloja yli - homman toteutin tietenkin luontevaan tyyliini per** edellä puuhun ja nämä ylijäämäpalat olivat tietenkin typerän mallisia ja sellaisenaan käyttökelvottomia (tässä kohtaa on mainittava että lukiossa niin turhalta tuntunutta derivointia olisi näissä puuhissa voinut hyödyntää hävikin minimoimiseksi).
Sovittelin sitten paloja yhteen ja suristelin sitten kokoon päällisen uuteen sisätyynyyni.
Vähän hassunnäköinen mutta ihan kiva siitä tuli kuitenkin:
 Olisin toki voinut silittää päällisen mutta en malttanut enää ruveta siihen. Tyynyä piti heti päästä mallaamaan!
 Ai niin. Saksitusta pöytäliinaparasta sain kuin sainkin pelastettua vielä kaitaliinan kokoisen palan. Näitä ei ole koskaan liikaa!
Olin niin tyytyväinen tuunauksentäyteiseen aamuuni, että päätin sitten leipoa vielä korvapuusteja. Ajattelin puolittaa ohjeen ettei tarvitsisi pakastaa ylimääräisiä paakelsseja, mutta unohdin tämän tietenkin siinä vaiheessa kun lisäsin taikinaan voin, kaksinkertaisena muiden aineiden määriin nähden tietenkin. Fiksuna tyttönä huomasin tämän jo siinä, kun kaadoin voita kulhoon. Lisäsin sitten vähän jauhoja ja sokeria jne. mutta unohdin tuplata maidon. Paistovaiheessa katselin että miten nuo pullat on niin oudon näköisiä eikä maistaessanikaan sytyttänyt (onpa suolaista). Vasta kun hämmästelin puhelimessa ääneen äidilleni kummallisia pullia muistin maidon puuttumisen. Pitkät piuhat, vai?!

Ihan syötäviä kuitenkin, ainakin kahvin kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti